On heinakuun nurmi auringon polttama
Kun tuli lahdella syttyy
Eivat suossa enaa vain vedet lepaile
Kun tuli lahdella syttyy
Haaveet kuin huvit hetken hehkussa kestivat
Kun tuli lahdella syttyy
Siella on puettuna havupeitto harteille
Kun tuli lahdella syttyy
Kuulen kuinka kiuru laulaa
Vai tuulenko kellot lie?
Sen siivet kaisloja koskee
Kun yo yli lahden vie
Kaksi on rannalla valojen
Kaksi kuin heinissa heiluen
Laajoja laaksojen unet valvotut
Hartaita harmauden tuimat teot
Yksin ei puuta vasten vajoa
Kurottaa nakymattoman rajalla
Yksi on tahtien tarha kahdella
Kantaa kiuru pilvet paalle Tulilahdella
Niin mina olen nurmena nukkunut
Kun tuli lahdella sammuu
Tama taimi on kuin maastani taitettu
Kun tuli lahdella sammuu
Eika kasvaa voi se kahdessa heinassa
Kun tuli lahdella sammuu
Suvi suoveden maasta hetkessa halvenee
Kun tuli lahdella sammuu
Kuulen kuinka kiuru laulaa
Vai tuulenko kellot lie?
Sen siivet kaisloja koskee
Kun yo yli lahden vie
Vakavana varjot syliin taimitarhan sulkee
Nain halvenneina pilvet, kuinka kylpivat valossaan
Hetken katsoin heita, jotka heiniin asettuivat
Vaan haikeana hauraat eivat vastaan katsoneetkaan
Vetten ylla kulkee kuin kiurun kumma soitto
Sen laulu laajennut on halki lahden tulien maan
Tumma Tuonen koitto ylta heinavarren kahden
Joit' kiuru pesaan kantaa syliin levon Tulilahden
